Vapaus valita
Olipa kerran emäntä ja koira. Koira on pennusta asti saanut liikkua vapaasti ulkona, mennä ja tulla miten haluaa. Juoksuttaa naapurin Sesseä ja saalistaa muutaman linnunpojan ajankuluksi ja pitää pienpedot poissa talon liepeiltä. Naapurit ei oikein pidä Koirasta, kun se pissii ovenpieliin, kaivaa kukkapenkkejä ja nappaa läskit lintulaudalta. Silti, joka ilta emäntä päästä koiransa yöksi ulos tutkimaan maailmaa, kenties se löytää jonkin kivan poikakoiran ja saadaan vaikka rakkauspentuja. Kahvipöydässä katsellaan ulos ikkunasta ja mietitään, että jokohan koira tulee aamupalalle. ”On se Koira niin villi, että kyllähän sen on päästävä joka ilta ulos, kun se on siihen tottunut, hulluksi tulisi reppana jos sisällä pitäisi olla. Miksi ne naapuritkin on niin jääräpäisiä, etteivät ymmärrä että se on koiran luonne” päivittelee emäntä.
Oveen koputetaan ja sisään astuu erittäin ihana naapurin tyttö itkuisineen silmineen ja kertoo että Koira on jäänyt päätiellä auton alle, se on varmaan kuollut kerralla kun oli niin kamalan näköinen. Emäntä on murheen murtama, hakiessaan Koiran veristä kroppaa kotiin. Hautakin varmaan pitää kaivaa, rakas Koira on poissa.
”Onneksi meillä on vielä nuo kaksi Koiraa, jotka pitää pienpedot kurissa, nyt kun Koira on poissa” tuumaa emäntä ja alkaa etsimään uutta pentua, joka löytyykin heti naapurikylästä, otetaan kaksi niin niistä on seuraa toisilleen ulkosalla.
Tämä oli fiktiivinen juttu Koirasta, jolla oli vapaus. Onneksi en tiedä tällaista oikeasti olevan. Kuitenkin tässäkin piilee osa totuutta, laitetaan Koiran tilalle Kissa. Kissa, jonka henki on paljon halvempi ja jonka luonne on paljon villimpi ja joka on korvattavissa aina vaan uudella kissalla. Vai onko?
Samaan aikaan, kun ihmiset ovat harmissaan koirien pentutehtailusta ja siitä miksi edelleen teetetään rekisteröimättömiä pentuja, juoksee maastot täynnä kissoja, joita ei kukaan tunnista omakseen. Teetetään pentuja kisoille, joita ei ole rekisteröity ja joilla ei ole jalostusarvoa. Nämä samat pennut ovat ne, jotka juoksevat ulkona kodittomina ja jäävät autojen alle tai petojen suuhun ja tekevät lisää pentuja. Eläinsuojelutilat ovat tälläkin hetkellä täynnä kissoja, joita ei kukaan kaipaa ja koko ajan loukutetaan lisää.
Kuka on määritellyt eläimen hyvinvoinnin, terveyden ja hengen hinnan ja miksi juuri tämän määritelmän mukaan kissan henki on niin halpa? Eikö kissa tunne kipua, pelkoa ja eroa samalla tavalla kuin koirat tai hevoset? Kyllä ne tuntee. Mm. eläinsuojelulaissa ja metsästyslaissa on määritelty, että kaiki eläimet ovat saman arvoisia ja eläimiä kohdeltaisiin yhtä hyvin.
Kaikki tuntemani ihmiset pitävät eläimistään hyvää huolta, sitä en väheksy, silti jo Meri-Lapin alueella on kymmeniä kissoja, joita ei kukaan kaipaa, ei hae kotiin löytöeläinsuojasta eikä laita ilmoituksia nettiin.
Kissa ei ole nyky-yhteiskunnassa pärjäävä luonnonvarainen eläin. Sitä ei saa jättää luonnon armoille. Tottahan on että, kissa livahtaa usein ulos vaikka sitä yrittäisi pitää sisällä kaikin keinoin, jo kisan leikkauttaminen vähentää karkailua. Jos näin käy, niin ettekö halua sitä samaa mirriä kotiin kehräämään, sitä joka oli vieressä silloin, kun sinulla oli paha olla? Sitä joka lämmitti jalkojasi, kun talvella oli kylmä, eikä huopa riittänyt tuomaan tarvittavaa lämpöä ja läheisyyttä? Sitä, joka tullessaan uuteen kotiin katsoi suurilla silmillä peloissaan sinua ja mietti, että voiko sinun luottaa? Sitä, joka haki sinusta turvaa, kun emo ei ollut enää lähellä. Tämän rakkaan eläimenkö unohdat alle parissa viikossa häkkiin löytöeläinsuojaan, jossa on mahdollisesti kymmeniä yhtä avuttomia ja peloissaan olevia kissoja.
Tämä on vetoomus kaikille, joilla on kissa tai kissoja tai jotka ovat juuri ottamassa kissaa.
Älä hylkää kissaasi.
